Hei taas!

Minun vuoteni 2016 on alkanut hyvin! Olen menossa ensi syksynä lukioon. Huh, vastahan olin vielä ala-asteella. Aika tuntuu menevän niin nopeasti nykyään. Joulukin meni niin hujauksessa, etten oikein saanut rauhoituttua lomaan ja joulutunnelmaan. Onneksi kohta onkin jo kevät ja sen jälkeen kesä! Olen nyt hiihtolomalla. Kävin eilen hiihtämässä isän ja siskon kanssa. En erityisemmin pidä hiihtämisestä; luistelu on ennemminkin minun juttuni. Siellä sitten hiihdeltiin hiki hatussa. Voin nyt sanoa, että tänätalvelta on hiihdot hiihdelty.

Talvi on kaunista aikaa. Suomalainen talvi, kun aurinko alkaa taas näyttäytyä sieltä pilven takaa, ah! Vaikkakin hanki heijastaa valon silmiini, sitä tuntuu heräilevän siitä pitkäaikaisesta talviunesta. Vaikka olenkin yöihminen ja pimeää rakastava, en malta odottaa kevättä. Sitä lintujen laulua, ensimmäisten silmujen puhkeamista ja näin allergisena niin siitepölyä! Jess, pääsen taas niiskuttamaan ja kärsimään kutisevista silmistä.

Mä en myöskään malta odottaa, että pääsen ajamaan taas skootterilla. Kouluun olen talvella joutunut rämpimään kävellen ja herännyt 45 min etuajassa keretäkseni rakkaaseen opinahjooni. Ai että! Nyt minulla on aika helppoa, sillä lukioon mennessäni koulumatkani kasvaa kymmenisen kilometriä, joten minun pitää sitten keksiä joku bussiviritelmä talvelle. Vähän jännittä, että mitenkä sen lukion kanssa käy, sillä haen musiikkilinjalle ja sinne on pääsykokeet. Toivottavasti kelpaan.

 

 

Syksy on alkanut hyvin ja olen yrittänyt parantaa arvosanojani, jotta lukioon pääseminen olisi helpompaa. Nyt hyvillä mielin huomaan ettei se opiskeleminen ollutkaan niin kauheaa, kuin joskus silloin aikaisemmin niin luulin. Minulla näin syysloman jälkeen alkaa kahden viikon TET (työelämään tutustuminen) päiväkodissa. Olen innoissani siitä, että pääsen työskentelemään lasten kanssa, sillä mielestäni lapset ovat ihania, vaikka osaavatkin olla joskus todella ärsyttäviä. Mutta aiheesta toiseen, eli syksyn aikaan ja Samhainiin.

Syksy on kaunis vuodenaika ja se on myös jotenkin maagista nähdä niin suuren värikirjon lakastuvan ja kuolevan kylmyyden saapuessa. Syksy on kaamoksen aikaa, jolloin sitä sulkeutuu omaan mieleensä ajattelemaan asioita syvällisemmin ja varustautumaan talven tuloon. Syksy on täynnä jännitettä, kun pimeä talvi tulee ja haikeutta menneestä kesästä.

Samhain eli Halloween on kaikista vuodenaikojen juhlista minulle tärkein. Se tuntuu kaikista maagisimmalta juhlalta, sillä kuolleiden uskotaan "kävelevän" elävien seassa. Silloin raja elävien ja kuolleiden välillä on ohuimmillaan. Silloin on sopiva aika muistella jo kuolleita ja mennyttä vuotta. Se on pakanoiden uusivuosi, jolloin Jumala ja Jumalatar ovat manalassa ja on viimeinen sato kerätty talven varalle ja kaikki kasvit alkavat kuolla. Samhain on vähän kuin surun juhla, jolloin käydään viemässä kynttilä lähimmäisen haudalle.

Mielestäni kuolleita ei pitäisi surra, vaan iloita heidän puolestaan, kun he pääsevät lepäämään. Jotkut uskovat ihmisten menevän kuoleman jälkeen niin sanottuun kesämaahan, jossa levätään ja kerätään voimia seuraavaa elämää varten. Se on tuonpuoleinen, jossa tavataan jo kuolleita läheisiä ja ystäviä. Samhainin aikana monet pitävät kynttilää ikkunallaan pitääkseen pahat henget loitolla ja toivottaakseen hyvät henget tervetulleeksi.

Muistakaa, että Samhain ei ole saatanallinen juhla eikä silloin palvota paholaista, sillä wiccassa sitä ei ole. Wicca on aivan oma polyteistinen uskontonsa, joten ottakaa selvää asioista ennen kuin alatte sitä tuomitsemaan.

Hyvää Samhainia/Halloweenia!

https://www.youtube.com/watch?v=rC-H9gYFWGc

Olin saksassa vaeltamassa. Suosittelen sitä kaikille. Luulin, että se ottaisi voimille kävellä ylämäkeä koko päivän ohuessa ilmassa näin astmaatikkona, mutta ei. Tai ehkä vähän, mutta maisemat veivät pahimmat väsymyksen ja pelon pois. Alussa se toki oli pelottavaa, koska kapusimme kokoajan ylöspäin ja kuilu polun vieressä kasvoi kokoajan. Polun päälle oli myös valunut paikoittain jäistä lunta, joka oli pakko ylittää, vaikka tiesi, että yksikin lipsahdys voisi koitua kohtaloksi. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni pilvien korkeudessa kävellen.

Maisemat olivat upeita. Minä henkisenä ihmisenä aukesin sisäisesti kokonaan. Kaikki chakrat virtasivat energiasta ja hengitin sisäisesti paremmin kuin koskaan. Olisin voinut itkeä siitä ilosta, mikä kumpusi sisälläni, kun pysähdyimme yöpaikkaamme ylös huipun tuntumaan ja näin ensimmäistä kertaa sen maiseman kauneuden, kuulin veden solinan virtaavista lähteistä, joista täytimme vesipullomme kirkkaalla sulamisvedellä.

(kuvassa rappenseehutte, jossa vietimme yömme)

Taivas hohti illalla kuin sateenkaari. Istuimme reunalla ja katsoimme kaunista auringonlaskua ja oberstdorf- nimistä kaupunkia, josta olimme lähteneet matkaan. Oberstdorf oli kaunis. Näimme kaupungin valot vasten mustaa maisemaa. Näimme myös muita kaupunkeja kaukaisuudessa valot pikottaen. Sillon tajusin, että minun olisi pakko päästä tänne uudestaan. Oli jo sen verran pimeä, että vuoret olivat enään musta seinämä kirjavaa taivasta vasten. Maisema oli täynnä magiaa.

Yöllä täysikuu loisti kirkkaana valaisten koko laakson, näyttäen koko paikan eri valossa. Tähdet tuikkivat taivaalla iloisesti. Veden pinta oli värähtämätön ja se heijasti viereiset vuoret ylösalaisin. Silloin tällöin saattoi kala käydä pinnalla aiheuttaen pienen aaltoringin ja roiskauksen.

Järvellä ei tuullut, sillä vuoret vierellämme suojelivat meitä tuulelta, mutta jos jaksoimme kavuta takaisin reunalle, alkoi viileä iltatuuli humista korvissamme. Ja oli vaatteita pakko vetää tiukemmalle suojaksi kylmyydeltä.

(En omista kuvia)

https://www.youtube.com/watch?v=tv4LvV4I1_c

 

Olen viimeaikoina kiinnittänyt paljon huomiota mainoksiin. Varsinkin YouTubea selaillessani en pääse katsomaan videota, ennen kun olen katsonut jotain mainosta. Se olisi ok, elleivät mainokset olisi aina täynnä paljasta pintaa ja väkivaltaisten elokuvien tai pelien trailereita. Miksi mainokset eivät voi olla hauskoja ilman väkivaltaa? Jos haluan katsoa jotain väkivaltaista, niin osaan kyllä itsekin etsiä sitä netistä. Ei sitä tarvitse nyt joka paikkaan tunkea.

Mainokset jo ylipäätänsä ärsyttävät minua. Kaipaan sitä aikaa, kun YouTube ei ollut täynnä mainoksia. Minulle riittä hyvin TV:n mainoskatkot. Tiedättekö sen tunteen, kun illalla kuuntelette rauhoittavaa musiikkia rankan päivän jälkeen ja Avengers- mainos pärähtää soimaan juuri, kun meinasit nukahtaa? Sitten vituttaa, sillä mainoksien äänet tulevat kovempaa kuin muu musiikki. Varsinkin niille, jotka kuuntelevat iltaisin korvanapeilla musiikia on tämä tunne tuttu.

Olen saamassa mopokortin. Tai niin ainakin toivon, sillä inssi huolettaa minua. Minua pelottaa, että kaadun uudestaan. Kaaduin ensimmäsellä ajotunnilla mutkassa. Yllätys yllätys, asfaltilla oli hiekkaa ja minäpä tein jyrkän käännöksen. Eipä sitä muuta kuin ojaan kyljeellen. Onneksi oli mopokoulun skootteri ja valmiiksi jo naarmuilla.

Minun pitää lähteä tänään viimeiselle ajotunnille. Lähdemme liikenteeseen ajamaan. Minulla on korvalappu, johon opettaja antaa ohjeita. Minua jännittaa, sillä tänään minä ajan edellä ja opettajani tulee perässä. Kyllä se menee hyvin... Toivottavasti.

https://www.youtube.com/watch?v=TG-s48gYY-8

Anteeksi, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. :)

Hyvää uuttavuotta! Vanha vuosi on ollut minulle suoraansanottuna sekä henkisesti, että fyysisesti rankka. Onneksi se on nyt takana ja uusi alku koittaa. Tai ei oikeastaan. Minä vain vanhenen taas vuodella, sillä syntymäpäiväni on 5 tammikuuta. Kohta olen jo 15. Tuntuu hullulta ajatella, että 3 vuoden päästä olen jo täysi-ikäinen. Voi kumpa olisin ikuisesti lapsi. Ei tarvitsisi murehtia vanhenemista. Mutta se on luonnollista pelätä vanhenemista ja kuolemaa.

Viimevuosi on minulle yhtä sekasotkua. En muista siitä oikeastaan mitään kuin yksinäisyyden, kaihon ja vuoden kohokohdat. Viimevuonna koulunkäynti ei enää kiinnosanut ja numeroni laskivat. Silloin löysin oman fantasiamaailmani, jonne hukuin (tila unen ja valveen välillä). Joskus minusta tuntui, että maailmani sekoittuvat ja etten enää tiennyt, mikä oli totta ja mikä ei. Ja ei, minulla ei ole ylimääräisiä mielialahäiriöitä (jos masennusta ei lasketa). Viime vuonna jouduin käymään koulukuraattorilla, josta minut lähetettiin psykiatrille. Kun aloitin siellä, psykiatrini oli avoin ja kiva. Minulla alkoi mennä paremmin ja aloin taas tottua reaalimaailmaan, enkä sulkeutunut fantasioihin tai kirjoihin kokopäiväksi.

Sitten psykiatrini vaihtui. Hän oli vakava. Häntä ei oikeasti kiinnostanut elämäni. Hän vain teki työtään. Hän ei jutellut niitänäitä, vaan meni oikeastaan suoraan asiaan. Hän oli niitä ihmisiä, joille on vaikea avautua. Hän oli vähäpuheinen. Joskus hänen kanssaan tuli vähän sellainen fiilis, että kumpi tässä nyt pitää niitä ohjia käsissään. Silloin aloin sulkeutua enemmän ja enemmän. Aloin taas rakentaa pala palalta sitä maskia, jota pidin ennen kuraattooria. Se hymy ja se nauru, jotka tuntuivat kolkoilta. Syväjää alkoi taas juurtua luihin ja ytimiin. Harrastan teatteria, joten näytteleminen ja maskin pitäminen ei ollut minulle juttu eikä mikään. Aloin taas hukkua fantasioihin. Aloitin taas viiltelyn, josta olin ollut jo pitkään kuivilla.

Eikö psykiatrilla kuulu olla luontainen taito nähdä maskin ja valehtelun läpi? Hän ei voi olettaa, että puhun totta, jos kysyy, että miten on mennut viimeaikoina. Eikö se jo herätä jotain, jos vastaan, että tilani on sama, kuin viimeksi. Aina sama kysymys ja sama vastaus. En vain pystynyt sanomaan hänelle totuutta, koska hän kuitenkin kokemuksesta päätellen alkaisi kaivella syitä. Miksi teit noin, mitä teit väärin, koita välttää... Hän alkoi vihjailla hoidon lopettamisesta silloin, kun tarvitsin sitä. Ehkeivät sitten ongelmani olleet tarpeeksi vakavia sinne. Nyt lopetamme hoidon.

Anteeksi, että kirjoitus on näin masentava. Tuntui vain siltä, että nyt pitää kertoa kaikki.

No kuitenkin, hyvää vuotta 2015!

https://www.youtube.com/watch?v=-F4r4rCqRb8